Maanantain löysyys

Mikä ihme siinä on, että maanantait on aina tälläsiä möhöpäiviä! Aamulla käytiin koirien kanssa lyhyt aamulenkki, jonka jälkeen lähin pariksi tunniksi töihin. Töissä viivyin huikeat pari tuntia ja oli taas päivälenkin aika. Teki niiin kovasti mieli vaan lässähtää sohvalle päikkäreille, mutta kiitos koirien- oli lähdettävä lenkille. Lenkkivaatteiden vaihtaminen tuntui tässä vaiheessa jo niin rankalle tehtävälle, että päätin jättää hikilenkkeilyn tällä kertaa väliin. Podin myös hieman huonoa omatuntoa siitä, että nuorempi koira on selkeästi ollut kunnon lenkkiä vaille jo pari päivää.

Meinaan siis sellaista lenkkiä, jolloin koirat saa temuta keskenään justiinsa niin paljon kuin sielu sietää.. Uskaltauduttiin siis pitkästä aikaa jäälle. Oon kehittänyt kauhean pelon siitä, et koirat hukkuu jäihin  etten oo paljoa jäällä tänä talvena taplaillut. Tänään kuitenkin käpsyteltiin varmaan parin kilometrin verran umpihangessa- jottei kukaan voi syyttää meitä latujen pilaamisesta! Oli varsin mukavaa ja koirat nauttivat kyllä täysillä!

postauksen kuvat joulu-tammikuun jäälenkeiltä, pakkasta about -20c..

Huomasin kuitenkin jossain vaiheessa että pääkopassa oli pieni harmitus, kun  lenkki ei ollut yhtään niin tehokas ja pitkä kuin lenkit yleensä.. Mutta miks ihmeessä? Eiköhän sitä pitäs vaan olla tyytyväinen siitä, että tekee ees jotain liikunnallista eikä aina vaan jotain naama irvessä ja väkisin. Jos ei kerran tee mieli hikilenkkeillä, niin sit ei lenkkeillä. Tuntu toi nuoskassa tarpominenkin ihan tehokkaalle, mut ehkä se ei tuntunu siks niin tehokkaalle kuin perus hihnalenkitykset koska tää oli kivempaa:D miun logiikalla kun lääkkeetkin tehoaa paremmin, mitä pahemmalle ne maistuu.. Ja ei nyt käsitetä väärin, useimmiten miulla on oikein hauskaa koirien kanssa hihnalenkeilläkin,  mut aina ei vaan maistu..