Voiko peili mennä rikki?- eli vuodatus vartalokuvasta

Tiedän että peili voi mennä säröille ja sillä tavalla särkyä. Tänään kuitenkin taas pohdin, että onkohan peilin peilaavuus ominaisuudessa jotain vikaa? Peilistä nimittäin katselee ihan samannäköinen vartalo kuin viime tammikuussa. Vaaka kuitenkin kertoo, että tuloksia on tullut. Äitikin tänään sano, et on jännä miten erilaiselta näytän. Et oon pienentynyt joka paikasta tosi tasasesti. Harmittaa etten vaan ite huomaa sitä. Voisi luulla, että kun paino putoo kolmessa kuukaudessa 15kg niin sen huomaisi. Mutta oikeesti, ei miulla oo yhtään sellanen olo kun luulisin olevan tälläsen pudotuksen ja elämän muutoksen jälkeen.

Haluisin, että peilin vieressä ois kuva siitä vanhasta kropasta, muistuttamassa siitä mistä ollaan tultu. Äiti kysy et kai vaatteet tuntuu löysemmiltä. No joo tuntuu, mut toisaalta aloin jossain vaiheessa ostamaan sen verran löysiä vaatteita, et vaikka oisin norsu- niin ne ois löysiä. Toki niistäkin vaatteista huomaa, että ne on vielä löysempiä mut ei oo sellasia konkreettisia juttuja. Niinkun esim, "ennen nää lempparifarkut ei menny jalkaan ja nyt ne menee- jes". Ei miulla oo kaapissa ollut mitään tavoitefarkkuja, oon aina pitäny sellaisten vaatteiden säilyttämistä typeränä, koska en oo uskonut koskaan jaksavani tosissani laihduttaa. Tai oikeastaan en oo pitänyt laihdutusta mitenkään tarpeellisena.

Tänään iltalenkillä mietin, että mistä saisin sellasen 15kg painavan liivin jonka voisin pukee päälleni ja testata miltä tuntui kantaa 15kg lisää painoa kropassa. Koirat painaa n. 30kg/koira, joten periaatteessa oon laihduttanut puol koiraa. -Onpas epämiellyttävä mielikuva! Ei mietitä siis asiaa tolta kantilta..

Oon aikaisemmin laihduttanut lähinnä pois pahaa oloa. Oon muutenkin ollut sellanen perinteinen tunnesyöppö, nyt ekaa kertaa tunnen voivani henkisesti hyvin. Ehkä just siksi tää pudotus on onnistunutkin paremmin kuin edelliset projektit. En tunne tekeväni pahaa vartalolleni, niinkun joskus silloin 16v murkkuna. Nyt on hyvä olo sisäisesti, niin toivon sen näkyvän myös ulkoisesti.

Täytyy kyllä myöntää, että tänään kun äiti sanoi (se on kerinnyt puhumaan paljon tänäään...) etten saa laihduttaa enempää, niin piti tosissani miettiä et onko tää homma karannut käsistä. Oonko huomaamattani laihtunut liikaa.

Pikaisen pohdinnan ja itsetutkiskelun aikana totesin etten ole. Oon tyytyväisempi miun vartaloon, kuin varmaan koskaan aikaisemmin. Ja oon tehnyt tätä proggista kokoajan niin, et pyrin pitämään itestäni hyvää huolta. Pyrin vaikuttamaan niihin asioihin joihin tiiän pystyväni ja opettelen hyväksymään ne asiat joille en vaan voi tehä mitään. Painoa saa edelleen tippua about kilon verran ja kiinteytystä sais tapahtua rutkasti sen jälkeen. Jatkossa aion tarkkailla jonkin verran painoani, etten vahingossa lipsahda alipainon puolelle vaan pysyisin normaalissa..
Kuvista ei varmaan kukaan arvaa, et ne on täältä ;)