Jälkeen,eli vuoden 2011 kuvasatoa..

Helmikuussa 2011, ystäväni häissä.

 Paino n. 55kg- eka tavoitepaino saavutettu

Huhtikuussa 

 Kevät ja fiilis mitä mahtavin!

Toukokuussa

 Vipo tavoitepaino 50kg saavutettu.

Kuvia ennen...

Oon suunnitellut tällästä postausta jo abouttiarallaa blogin alusta asti, mutten oo saanu aikaseks. Projektin vuoripäivän kunniaksi tässä siis olisi kuvia siitä miltä kroppa näytti ennen kuin proggis alko. En oo koskaan ollut mitenklään hirvittävän lihava, mut plösähtävä ois varmaan aika kuvaava termi?

Joulukuussa 2009

Kesäkuu 2009

 Heinäkuussa 2009

 Kesällä 2010

Toukokuu 2010

Tammikuu 2011

AAAAPUAAA...

Vuosipäivä

Vuosi sitten vietettiin iihanan ystäväni polttareita Tahkolla. Vipona päivänä kärsin kamalasta närästyksestä, kun oli tullut syötyä ja varsinkin juotua ihan  kiitettävissä määrin.. Kotimatkalla päässä alkoi pikku  hiljaa kypsyä ajatus totaalisesta elämän muutoksesta. Oltiin kateltu reissun aikana paljon valokuvia ja olin järkyttynyt, kun huomasin miltä näytin. Peiliin katsoessa sitä voi ajatella kuvittelevansa ulkomuotonsa, mut kun näät kuvan kuvan perään ja huomaat et miten turvonneelta näytät- niin on vaikeeta enää selitellä.. Kävin äsken kuvia läpi, ja voih kyllä oli tuskasta.

Reissusta kotiuduttua, taisin viettää yhen päivän vielä suht normaalilla ruokavaliolla. Seuraavana päivänä punnitsin itteni ekan kerran ja siitä se lähti. Sata grammaa kerrallaan, välillä enempi ja välillä vähempi. Välillä paino jumitti ja tuntui ettei mitään tapahu. Jatkoin kuitenkin, kun kerran tavote oli asetettu : ystäväni hääpäivänä tahdon painaa 55kg.

Kun saavutin tavoitteeni ajallaan, helmikuun puoleenväliin mennessä, niin fiilis oli aika mahtava. Eikä sitä tietenkään malttanut siihen lopettaa. Seuraava tavoite tais olla vappu ja 50kg. Tän saavuttaminen ei sitten oikein ollutkaan enää niiiin huikee kokemus. Ja siitä vasta varsinainen homma alkoi. Miten lopettaa "laihduttaminen" ja elää normaalisti pitäen paino kuitenkin kurissa. Tätä projektia jatketaan kokoajan.

Eilen kävin juoksemassa elämäni toisen 10km lenkin ja olin kyl aika ylpeä itestäni. Vuos sitten en ois mitenkään perin tohon pystynyt, toisaalta en ois myöskään varmaan sitä halunnut. Eihän toi juokseminen vieläkään mitään herkkua oo, mut ainakin selviin siitä hengissä!

En oo todellakaan ollut vuoden aikana, tai ainakaan viime kevään aikana mikään malliesimerkki laihduttajasta. Mopo on välillä lähtenyt keulimaan ja melkein karannut käsistä. Muutama vuosi aikasemmin oisin varmaan vetäny itteni ihan anorektiseen jamaan. Se tunne nimittäin kun huomaa onnistuvansa painon pudotuksessa, kaiken muun elämän epäonnistumisten keskellä, on vaan aika mahtava.

Mut pakko sanoo, et oon kyl hirmusen ylpee itestäni! Oon saanu niin paljon lisää itseluottamusta siitä, et kun olin kerrankin jonkun tavoitteen ittelleni asettanu- niin tein töitä sen eteen ja saavutin sen. Toisaalta oon myös tosi ylpee siitä et vaikka mopo keuli, sain sen pidettyy hallinnassa. Asetin itelleni rajat ja pysyin niissä.

 Oon parin viikon päästä lähdössä viikoksi etelän lämpöön ja sovitin sen varjolla äsken bikineitä. Miun kropassa on edelleenkin paljon työstettävää, ennen kuin voin sanoa olevani siihen tyytyväinen. Mut vuoden takaisesta tilanne on huomattavasti parempi. Pakko kuitenkin sanoo, et kyl sitä tulee sokeeksi. Kun katon itteäni nyt peilistä, niin nään hetkittäin ihan sen saman kropan joka peilistä katteli reilu vuos sitten..

Enivei. Jos joku siellä ruudun toisella puolella miettii, et tänä vuonna tekee oikeesti elämän muutoksen, niin suosittelen erittäin lämpimästi. Jos mie pystyn siihen, ni siihen pystyy kuka vaan.

Uusi vuosi ja uusi haaste

Mie ilmottauduin elämäni ekaan juoksutapahtumaan!!!HCR 2012 kutsuu siis toukokuussa!!WIHIII!! oon käyny viimesen 3kk aikana juoksemassa kunnon lenkin kerran, viime perjantaina! Oli pakko testata, että osaanko edes juosta niin kävin toisen koiran kanssa juoksemassa osan HCR lenkistä. Matkaa tuli abouttiarallaa 10km, ja aikaa meni vähän päälle tunti. Enkä kuollu! Tosin jalat oli aika hajalla pari päivää, kun en tietenkään valmistautunu kovin kummosesti tähän.. Luotan kuitenkin siihen, et noi miun normilenkit on nostanu kuntoo sen verran ettei ihan nollista tarvi lähteä treenailussa. Palaan tähän aiheeseen joku toinen kerta, nyt on pakko pistää simmut kii!

Ainiiin ja iiihanaa vuotta 2012!