Juostaan vaikka väkisin

Tää alkuviikko on ollu jotenki supervaikee töissä ja oon ollu tosi väsynyt kokoajan (tähän vois piirtää sellasen monimutkasen kaavion joka ois about näin: humala vloppuna->kurja alkuviikko). Oon syöny mitä sattuu ja liikkuminen on ollu tosi työlästä,tai väkinäistä. Eilen käveltiin koirien kanssa siskolle kylään n10km, mut jotenkin se oli ärsyttävää kun oltiin lähellä eksymistä vähän väliä. Ei oo yhtään tehnyt mieli pitää kiinni mistään fiksuistaruokailuista,vaan ainoa mitä tekee mieli niin on pitsa/kebu/mättö..

Tänään kävin koirien kanssa ennen töitä tunnin kävelylenkillä ja sisuunnuin niin siitä tukkosesta olosta,et päätin töitten jälkeen lähtee juoksemaan. Tulee varmaan suurena yllätyksenä,ettei ois muuten napannu yhtään lähtee työvuoron jälkee juoksemaan. Mut koska olin niin päättäny niin olihan se mentävä (oon treenannu itsekurini aika hyväks 1,5vuoden aikana).

Oli muuten ekat 3km aika suurta kuraa. Koski joka paikkaan, happi ei kulkenu ja juoksu ei vaan rullannu yhtään. Mut sit vaan juoksin lisää ja purin hammasta. Sen verran usein on sellanen olo ettei juoksu kulje, et siihen on alkanu jollain tasolla tottumaan. Tai kun tietää jo että se mene ohi. Viimeistään 5km kohdalla juoksu alkaa helpottamaan ja loppulenkistä miettii jo pidennysmutkan tekoa!

Mie niin tahon tästä sisustustarran miun kotiin!!

Ja arvatkaas mitä! Viikko tuntuu huomattavasti paremmalta heti lenkin jälkeen! Aijon kehittää tästä jonkun maailmankatsomusjutun. Uskon vakaasti siihen, et mitä enempi juoksen sitä onnellisempi oon. En oo yhtään ollu sinut taas itteni kanssa parina päivänä ja oon ollu ihan helisemässä ajatusteni kanssa (esim,heräsin tänään 3h ennen kelloa stressaamaan ja murehtimaan asioita joille en mitään voi), mut nyt 10km juoksemisen jälkeen oon vahvasti sitä mieltä et kaikki järjestyy.

Ai että tykkään tosta juoksemisesta sit kuitenki. Tai oikeestaan tykkään vaan olosta sen 5km jälkeen ..:D