Tänään aamulla kun punnitsin itseni, niin puntarin lukema näytti isompaa lukua kuin- no varmaan vuoteen. Säikähdin sen verran, että taisin tyhjentää ruokakaupasta kaikki suht järkevän hintaiset kasvikset ja hedelmät. Viime viikon herkuttelut mozzarella-pesto-tomaattivoileivät, ovat muisto vain. Voih. Ei enää toivoakaan, että uskaltaisin elää ilman puntaria. Voi kuulostaa jonkun mielestä pahalta, mutta olen sen verran sokea vartaloni suhteen etten välttämättä tiedä missä mennään ellei puntari ole vähän antamassa suuntaa. Nyt kyllä tunnen oloni hyvin turvonneeksi ja ällöttäväksi. Hyiyök. Vaatteet kiristää ja olo on vetämätön. HYI!
Yksi suurimmista syyllisistä tähän asiaan löytyy niinkin yllättävästä asiasta kuin juoksusta. Viime lauantaina kävin ystävieni kanssa juoksemassa Tukholmassa puolimaratonin (palaan asiaan vielä tällä viikolla..) ja sitä vartenhan piti tankata. Ja minähä tankkasin. Söin oikein hyvällä omalla tunnolla hiilareita ja PALJON.Tankkasin toki sokeripitoista urheilujuomaakin, ihan vaan varmuuden vuoksi! Jos se vaikka pysyisi kropassa paremmin tj. Urpo. Kesän aikana myös jotenkin sain itseni uskoteltua, etten voi tarkkailla painoani ja syömisiäni niin tarkkaan kun treenaan.. Tai ajattelen ainakin treenaamista.. Tai ajattelen ainakin sitä, että en treenaa..
Toinen syyllinen on ehottomasti vitutuksen puute. Koko kesänä ei oo ollu sellasta rehellistä vitutusta, joka tulee yleensä siinä vaiheessa kun joku mies tekee jotain typerää. On ollu koko kesän hyvin vähävitutuksellinen kausi, joten ei ole kuntoilukaan maistunut.
Kolmas ja ehkä se oleellisin syy oli ihan vaan periaate päätös. Keväällä päätin, että kokeilen elää löysemmin. Kokeilen elämistä niin, etten tarkkaile niin syömisiäni,juomisiani tai tekemisiäni. Päätin elää ja nauttia nuoruudesta ja vapaudesta. Ja niin muuten tein. Oon jotenki niin 100-0 tyyppi, et joko treenataan kunnolla tai sitten ei ollenkaan. Ja tänä kesänä mentiin sillä 0-modella.
Noo. Kurinpalautusta hetki jos toinenkin ja sitten startataan juoksukausi. Syksy on jotenkin tälläsen masistelijakriiseilijän parasta aikaa! Tarkotus ei siis oo laihtua kuin normimittoihin-tarkoittanee siis paria kiloa, mutta kiinteytyä toki voisi aina. Nyt on lähinnä tarkotus löytää se juoksukunto taas!
