Valaistuminen Bodybalancen parissa

Yksi parhaista ystävistäni sanoi tossa pari viikkoa sitten, että miun pitäs lähteä jonnekin kauas pois hetkeksi.  Ei kuitenkaan siksi, että haluaisi miut kauas näköpiiristään vaan siksi et taidan olla sen tarpeessa- eikä se oo jäänyt ilmeisesti ystäviltä huomaamatta. Jäin asiaa pohtimaan ja alkuunsa olinkin jo varailemassa reissua Balille, Goalle ja vaikka mihin. En kuitenkaan oikein usko sellaseen ajatukseen, että itsensä löytäisi jostain lomareissulta vaikka kuinka kelaisi ja kelaisi. Se voi toki auttaa, mutta kun se elämä on kuitenkin oikeesti niin paljon sitä arkea ja ns oikeeta elämää- niin joutuu tavallaan tekemään tuplatyön kun ensin kelaa asiat siellä lomalla ja sitten vielä koittaa miettiä niitä arjessa.  Itse ainakin olen lomalla erilainen ihmisenäkin, kuin arjessa. Rennompi ja huolettomampi ainakin.. Ystäväni sanojen jälkeen kävin vielä ajatuksia herättävän keskustelun PT:ni kanssa (siitä olikin aikaisemmassa postauksessa) ja  sen jälkeen oon pohdiskellut elämääni oikein huolella..

Nyt viikonlopun vietin perheeni pariassa mökillä ja vaikka touhuttiin kokoajan, niin silti tuntuu että aivot on latautuneet ja uusia ajatuksia täynnä. Kävin äsken vielä Bodybalancessa ja sain siellä heinoja oivalluksia.

1)  Oon kehittynyt aika kovaksi suorittajaksi-kaikilla osa-alueilla. Laihdutusprojektissa onnistumisen jälkeen, oon päättänyt pystyä mihin vain tahdon. Ja minähän muuten tahdon. Tämähän on toisaalta ihan hyvä ajatus, mutta liika on liikaa. Poden hirveän huonoa omaatuntoa siitä, etten pysty urheilemaan niin paljon kuin tahtoisin. Kun käyn salilla tekemässä lihaskuntoa, poden huonoa omaatuntoa siitä etten ole juoksemassa tai tee jotain aerobista urheilua. Ja toisaalta poden huonoa fiilistä siitä, että urheiluun käytetty aika on poissa koirilta.  Niin ja kotikin on sotkuinen..
-Ratkaisu: Yritän keskittyä siihen mitä teen ja teen sen mahdollisimman hyvin. Vähemmän on enemmän. Lopetan suorittamisen. Loppuen lopuks kun ollaan vanhoja ja kuolemassa, niin en usko et ketään kiinnostaa kuinka hitosti oon suori ttanu ja kuinka PALJON asioita oon saanu tehtyä. Yritän olla enemmän läsnä.

2) Poden jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä etten juokse. Oon asettanu mielessäni tavoitteeksi alittaa ajan 1h 50min toukokuussa. HCR-13 lähestyy huimaa vauhtia, enkä edes musita millon olisin viimeksi juossut! Miksi asettaa itselleen tavoitteita jos ei mitään niitten eteen tee! Juoksu ei enää yhtään ole mielessä sellasena mukavana asiana, vaan enemmänkin ärsyttävänä mieltä painavana must do- juttuna.
- Ratkaisu: Unohdan tavoitteet kokonaan. En edes mieti aikaisempia aikoja tai muiden mielipiteitä. Pyrin löytämään sen saman fiiliksen kun oli vuosi sitten kun alotin juoksemaan. Toivon juoksevani HCR:n sama typerä onnellinen hymy naamalla kuin vuosi aikaisemmin. Juoksemaan vaan onnellisena siitä, että pystyn. Yritän olla tyytyväinen siihen, että kykenen juoksemaan 21km kuolematta.

3) Stressaan syömisestäni ihan hirveesti, enkä nauti siitä useimmiten yhtään. Jos syön jotain epäterveellistä, niin koitan syödä niin nopeesti kuin mahdollista etten edes nauti siitä. Yritän noudattaa jokaista ohjetta mitä oon jostain lukenu/kuullu, että eläisin mahdollisimman terveellisesti ja ns oikein. Mut kenen oikein? Ja mikä on tarpeeks?
-Ratkaisu: Jatkossa koitan kuunnella kroppaani enemmän. Pyrin tarjoamaan sille sitä mitä se tarvii, jotta pysyisin terveenä ja jotta jaksan liikkua. Yritän nauttia syömisestä ja syödä tarpeeksi paljon ja useammin.  Yritän lopettaa itteni palkitsemisen ruualla tai juomallsa ja keksimään siihen muita tapoja.

4) Mietin liikuntaa pakkona. Ajattelen, et on pakko urheilla jotta saavutan tavotteeni. Katselen muiden ihmisten vartaloita arvioiden ja mietin et mitenhän  saisin tollasen pepun tai jaksaisin nostaa noin isot painot. Mut miksi? Ja mitäs sitten kun saavutan. En osaa olla ylpeä saavutuksistani, vaan vertaan itteäni muihin. Aina löytyy ihmisiä jotka treenaa enemmän kuin minä.  Aina on joku, jonka vartalo miellyttää miun silmää enemmän kuin omani. Kun kehityn jossain asiassa, keksin seuraavan osan mitä alan treenaamaan.
- Ratkaisu: Pyrin hyväksymään itteni just näin. Teen jatkossakin töitä itteni eteen ja treenaan, mut vaan koska tiiän sen tekevän miulle hyvää ja koska nautin siitä. En tee sitä enää sen takia, et kuvittelisin jonkun toisen ihmisen ihailevan miun vartaloani tai siks et vaan näyttäisin hyvälle.

5) Yritän opetella oikeesti hyväksymään itteni vielä vähän enemmän. Oon päässy siinä jo aika pitkälle, mut nyt oon parin viikon aikana huomannu et jossain määrin pahoinpitelen itteeni jatkuvasti. Tai en pidä itestäni ainakaan niin paljon kuin pitäis. Vedän itteni ihan äärirajoille jatkuvasti saavuttaakseni päämäärän, mut kun saavutan asioita niin en nauti niistä vaan alan heti miettimään seuraavaa etappia. En elä tässä hetkessä, vaan aina sitten kun... Oon kehittäny päässäni (ison)kirjallisen verran sääntöjä ja mielipiteitä miten asiat on ja miten miun elämän pitäs mennä. Ja ummistan silmäni täysin kaikelta muulta. Oli aika jollon miulla ollut mitään mielipiteitä mistään jaa nyt miusta tuntuu, et miulla ei paljoa muuta ookkaan.
- Ratkaisu: Yritän olla avoimempi, olla enemmän minä kuin se ihminen jokska luulen muitten haluavan miun olevan (toi ei kieliopillisesti oo kyllä yhtään oikein...)

Ihania urheiluvaatteita

Urheiluvaatteet on miusta ihania!Ihanan värisiä, tuntusia ja hyviä päällä! Jos jostain vaatteesta viittin maksaa, niin useimmiten se on jotain urheiluun/ulkoiluun sopivaa. Varsinkin koirien lenkityksessä käytettävät vaatteet (ja kengät) tulee käytettyä pitkälti puhki. Ja koska vietän niissä joka päivä paljon aikaa, niin pidän tärkeinä et ne miellyttää silmää ja tuntuu hyville.
Perusurheilukamoissa en oo suurta eroa huomannut merkki- ja normivaatteiden kesken. Suurin osa miun urheiluvaatteista onkin h&m:n tai SOC:n valikoimista. Rrrakastan merkkiurheiluvaatteita myös, mut jotenkin vielä se vaan kirpasee (ellei kyseessä oo esim Haglöfsin ulkoilutakki- se nyt vaan on aina hyvä sijoitus).
Nyt kun alotin tän salitreenauksen, niin yks isoimmista kynnyskysymyksistä oli varustus! Jonkun muuton, jossain vaiheessa oon vissiin heittänyt (siskon)vanhat salikengät roskiin, joten salille liittymisen jälkeen piti ensimmäisenä suunnata urheilukauppaan. Salikengiksi valikoitui nämä, ihan vaan koska ne oli kivan väriset ja aika edulliset. Tehtävänsä suorittaneet ihan hyvin, mut ehkä seuraavaksi kuitenkin tahtosin kengät mis ei oo vartta-vaikkakin nää on oikein tukevat jalassa.

Reebokin Hexride, St Belief 

Sain siskolta(onkohan sillä itellään enää mitään urheiluvaatteita, kun oon vieny siltä kaikki...) yhdet caprimittaset mustattreenitrikoot, mutta nyt kun treeni-innostus on sen verran korkeella niiiin ois mukavaa jossain välissä keretä pesemäänkin ne pöksyt. Kävin kiertelemässä pitkin urheilukauppoja, mut mitään tosi kivoja ei löytynyt sopivaan hintahaarukkaan. Oon vielä sen verran epävarma tän innostukseni suhteen, etten viitti satsata 100e trikoihin, jos vaikka parin kuukauden päästä ne on unohdettuina vaatekaappiin. Mutta onneksi on H&m! Tilaukseen lähti..

Ihanaisen värinen toppi 9,95

Mustat trikoot 19,95

/Työkaveri aina puhuu (ei aina välttämättä kovin imartelevasti) naisista jotka käy salilla "ponnarit heiluen, värikkäissä topeissa ja tiukoissa trikoissa", tunnistan itseni :D)

Ja jos vaan raaskisin.. ni jostain kumman syystä.. näissä Niken pöksyissä on miusta jotain tosi kivaa! Mut 70e on miusta vähän turhan paljon liikaa!
Kuinkahan moni on muuten ekojen juoksulenkkiensä aikaan vannonut, ettei koskaaan tule käyttämään niin naurettavaa asua kuin juoksutrikoita?Tunnustan ainakin itse vannoneeni etten kyseistä vaatekappaletta ikinä itelleni hanki-koska ne on niiin nolot. Mutta kuinkas sitten kävikään! Lainasin(=omin) siskoltani viime  talveksi juoksutrikoot, ihan vaan kokeiluun. Ja niinhän siinä kävi, että ekan kerran jälkeen tajusin niiden pointin. On niissä vaan niin paljon kivempi juosta! Heti tulee jopa paljon sporttisempi olokin kun kiskoo trikoot jalkaan.Viime talven juoksin paksummissa trikoissa, ja kevään koittaessa ostin hiukan ohkasemmat trikoot. Kesäksi koitin etsiskellä juoksushortseja, mut ilman tulosta. Ehkä se kesän juoksuinnostus jäikin niin vähäksi sen takia ;) Taaai sit ei...


Ja muuten. Jos jostain löytyy tätä juoksupaitaa, niin tänne vinkkiä!

Jossain vaiheessa tätä oli vielä mustana, kultaisella tekstillä. Niiin hieno. Niken mallistosta siis.

Valivalivali

Tää treenaminen on niin työlästä laihduttamiseen verrattuna! Jos vaan antaisin itteni pulskistua ja sit taas laihduttaisin, sellanen joloiluhan on äärimmäisen terveellistä ja vartaloystävällistä..
Tykkään treenaamisesta kyllä joo, mut ärsyttää kun tulosten seuraaminen on tuhannesti monimuotoisempaa kuin laihduttamisessa. Sillon kun laihdutin ns aktiivisimmin, niin odotin joka aamu puntarin lukeman olevan edes sata grammaa pienempi kuin edellisenä päivänä. Nyt voin suosiolla haaveilla tulosten huomaamisesta aikasintaan kuukausien kuluttua. Miulle kaikki heti nyt!

Viikonloppuna tuli treenattua ihan suht tehokkaasti. Lauantaina Bodypump 55min+30min Coretunti + 55min venyttely. Sunnuntaina kävin vielä spinningissä. Ei varmaan tartte erikseen mainita, että reidet on kipeemmät kuin koskaan aikasemmin. Venyttelystä huolimatta. Eilen salilla teinkin sitten yläkroppaa. En muuten tykkää siitä. Johtunee varmaan siitä, että yläkroppani on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin alakroppa ja sen treenaaminen on niin työlästä.
Tänään kävin tekemässä alakropan ja vatsat. Jalat oli edelleen semisti jumissa viikonlopun jäljiltä, niin vähän päästin itteni helpommalla jossain sarjoissa. Helposti sitä sais salilla käytettyä kyllä aikaa. Jos ei ois koiria kotona, niin kävisin varmaan kotona vaan nukkumassa.

 Meinaan suunnata vlopuksi mökille, joten viikonlopun treeniputki jää väliin. Kuinka huonoa omaatuntoa voikaan ihminen siitä tuntea? Mietin et ottaisin juoksukamat messiin, mut toisaalta taas tuntuu et sellanen totaaliloma treenauksesta vois olla tarpeen.

Syömistä olen koittanut (pakostakin) muuttaa kevyestä terveellisempään,ilmeisesti hyvin tuloksin. Tai ainakin olen jaksanut töissä ja salilla paremmin. Palautusjuomaa olen nyt viikon ajan kulautellut treenin jälkeen nassuun, mutta en kyllä rehellisesti osaa sanoa onko siitä apua vai ei. Tai no, ei siitä ainakaan haittaa tunnu olevan. En perehtynyt palkkareihin sen kummemmin ennen ostoa, menin vain kauppaan ja ostin ensimmäisen (=halvimman) eteen sattuneen purkin. Maku nyt ei oo mikään mahtavin, mutta kun tota nyt ei litratolkulla juoda niin menee noinkin.

Ja voisko toi lumisade nyt oikeesti riittää! En tuu millään selviämään toukokuisesta HCR:stä jos en yhtään ehi juosta ennen sitä. Edellisellä juoksulenkillä kipeytyi niin kauheesti toinen polvi, etten uskalla lähteä juoksemaan tonne liukkaille teille. Ja turha edes ehottaa, et juoksisin juoksumatolla- typerintä ikinä!?

Pt:n tapaamisen jälkeinen vuodatus

Kolmisen viikkoa sitten littyessäni SATS:in jäseneksi, suurimpana syynäni oli ohjauksen tarve. Laihduttamisesta on tullut ominaista ja helppoa. Pikku hiljaa mieleen on useammin noussut pieni pelko siitä, että tämä touhu lähtee vielä lapasista. Tai nyt kun tahtoisi aloittaa treenaamisen, niin jos teen sen ominpäin niin herkästi siinä mennään samalla tavalla satalasissa kuin tässä laihdutusprojektissa on menty. Oon elämässä muutenkin kaikki tai ei mitään ihminen, josta toivoisin nyt pikku hiljaa pääsemään eroon.
Tärskyt aloitettiin sillä, että kerroin lyhyesti laihdutuksesta ja liikuntatottumuksistani, sekä siitä mitä toivon saavuttavani. Niin kuin edellisessä päivitysessä kirjotin, niin toiveita oli ja paljon..

PT kuunteli kiltisti jaa teki lisäkysymyksiä.  Oon pyöritelly näitä kuntojuttuja päässäni niin paljon, et oli äärimmäisen hyvä puhuu niistä jolleki ammattilaiselle joka ei oo kaveri/perhettä. Oon tosi suora puheissani, enkä varsinkaan tälläsessä tilanteessa ymmärrä miks alkaisin asioita kaunistelemaan kun kyse on kuitenkin vaan ja ainoastaan miun hyvinvoinnista. Se et liiottelisin tai vähättelisin jotain asioita, ei hyödytä ketään.
 toki
Miun suhde vartalooni on ollut kai aina jotenkin vähän vinoutunut, uskon että suurimmalla osalla naisista on myös. Yläasteaikaan laihdutin jostain käsittämättömästä syystä, eikä se nyt ihan tervettä touhua ollu sillonkaan. Taisin jossain vaiheessa syödä pelkästään mandariineja tms.. Oon myös aina reagoinu asioihin syömisellä. Joko ruokahalu häviää täysin, tai sitten syön kaikkien muidenkin edestä. Ja toki ton laihdutuksen ja nyt liikkumisen suhteen vartaloon suhtautuu vieläkin ristiriitasemmin.Oon ylpee siitä millasen muutoksen oon itteeni ja elämäntapoihini onnistunu tekemään, mut samalla tiiän sata ja kaks asiaa mitä haluisin muuttaa vielä. Tuleeks tilannetta koskaan, et oisin lopulta tyytyväinen..

Kerroin siis ihan suoraan, ettei miun suhde ruokaan ja liikuntaan aina pysy oikein hanskassa.Ja ilmeisesti PT huomas sen myös sivulauseistakin. Skipattiin siis oikeestaan kaikki muut tavotteet ja päätettiin et miun on järkevintä keskittyä nyt ainakin siihen, et syömisestä tulis rennonpaa ja et saisin alotettua salitreenauksen sellasella järkevällä tavalla. Ja et se pysyis järkevänä. Treenisuunnitelmaa hahmoteltiin niin et kertoja ois 3-4/vkossa. 2salikertaa, toisella alakroppa ja toisella ylä+keskivartalo. Kerran joku spinning/pumppi jaa kerran joku kehonhuoltotunti balancea tai venyttelyä. Pyysin myös, et tehtäs toi kehonhuolto sellaselle saliversiolle myös et pystyn tarvittaessa tekee sen myös itekseni.
Käytiin myös läpi syömistä ennen ja jälkeen treenin. 1,5h ennen treeniä pitäs syödä kunnon ateria ja about samanverran treenin jälkeen. Ja heti treenin jälkeen pitäs juoda palkkarijuoma.

Tän jälkeen käytiin sitten vielä läpi saliohjelmat. Oli muuten mahtia tehdä kun vieressä oli joku kannustamassa.Sanomassa että kyllä jaksat, vaikka itestäs tuntuu ettet muuten yhtään jaksa. Suosittelen.

Ehkä suurin anti tässä oli ihan vaan se, että avasi suunsa ja puhui. Teki hyvää peilata omia tapojansa ja mietteitänsä jollekin ihmiselle joka tietää oikeesti asioista enemmän kuin minä. Teki hyvää sanoo ääneen tavotteensa ja sen et oikeesti pitää tehä töitä sen eteen et syö oikein. Pyrin et söisin terveellisesti, en vaan vähän ja vähäkalorisesti.

TÄÄLLÄ TAAS OHOI!

(se Tukholman puolikassepostus tulee kyllä..)

Koitetaanhan taas saada tätä eloon.

Alkuvuosi on ollut rankka. Henkilökohtasessa elämässä on tapahtunut paljon asioita mille en oo voinut mitään  muuta kuin kattoa vierestä ja odottaa. Se on miusta maailman ärsyttävintä ikinä. Joten turvaudun asiaan mille voin jotain, johonkin missä on jotain järkeä. Eli miun vartaloon ja sen hyvinvointiin.



Loppuvuoden ja alun jälkeen paino on tipahtanut alle 50kg. Pidin aikaisemmin tiukasti kiinni siitä, että painoni pysyy 51-52kg välillä. Jossain vaiheessa se 50kg ehdoton alaraja, ei enää tuntunutkaan niin tärkeälle. Oon pyrkinyt hakemaan sellasta hyvältä tuntuvaa painoa. Tällä hetkellä 48-49kg tuntuu siltä.

Havaitsin  kuitenkin, että  en osaa kuin laihdutusmoodin. Ja nyt kun en oikeasti tahdo enää pudottaa painoani, oon vähän ihmeissäni. Oon pitkään jo haaveillu, et alkaisin taas käymään salilla. Jotenkin oon vaan aina vedonnu ajan puutteeseen ja hintaan. Oon myös jotenkin ajatellu, et lihastreeni veis pois juoksutreeniltä.

Tosiasia nyt vaan on se, ettei juoksu kauheesti oo maistunu. Se on tylsää! Siin ei oo enää tavotetta. Pidän jotenki kauheesti siitä ajatuksesta et pystyn ite vaikuttamaan miltä miun vartalo näyttää ja miltä se tuntuu. Niin hullulta ku tuntuu, niin saatan välillä kattoa kroppaani peilist ja miettiä mitä tahon muuttaa. Vähän niinkuin muotoilisin sitä jostain savesta. En tiiä avautuuko tää ajatus kauheesti. Mut esim joskus tossa tammikuun alussa, tuijottelin mahaani ja mietin et miten saisin siit kivemman. Surffasin netin ihmeellisessä maailmassa ja totesin et hei joo. teen lankkuja. Ja nyt oon sit lankuttanu keskelle ja sivuille, en nyt joka päivä mut melkein joka aamulenkin jälkeen. Ja lähempänä tavoitetta ollaan kuin aikasemmin. Miun kylkiin on tullu selvästi enemmän lihasta.

Nyt oon kuitenkin tehny suuren sitoutumisen ja liittyny kuntokeskukseen! Päädyin harkinnan jälkeen SATS Elieliin. Mietin vahvasti satsin ja esportin välillä, mutta sats vei voiton kun lupasivat kaupanpäällisinä SATS You-paketin, joka sisältää 3 Personal Trainer-tapaamista. Kaipaan lähinnä salitreeniä ja mietinkin pitkään, et josko oisin liittynyt vaan johonkin kaupungin edulliselle salille ja ostanut erikseen PT-ohjauksen. Päädyin siihen, et se on turhan tyyristä lystiä silti. Toisekseen, aattelin ettei se pahitteeksi ois joskus käydä jossain ohjatulla tunnillakin. Tähän toki iltapainotteinen työ tuo omat haasteensa.

Kolmisen viikkoa oon nyt jäsenenä ollut ja alku on ollut varovaisen rauhallinen. Oon aikaisemmin aina hurahtanut täysillä treenaamiseen, sillä seurauksella että oon kuukauden treenannut ihan täysillä ja sitten kiinnostus on lopahtanut täysin. Nyt tuntuu että ns treeninälkä vain kasvaa! Kävin edellisen kerran ohjatussa jumpassa n. 10vuotta sitten joten vähän on hakemista.. Oon nyt reilusti mennyt epämukavuusalueille ja kokeillut keskivartalotreeniä, pumppia, spinningiä, venyttelyä ja eilen olin ensimmäistä kertaa balancessa! Salitreeniä olen käynyt tekemässä pariin kertaan. Rakas pikkuveljeni oli avulias ja kävi talvilomallaan tekemässä siskolleen saliohjelman, jota oon vähän fiiliksestä riippuen soveltanut.

Tänään tapaan ensimmäistä kertaa PT:ni. Miettiessäni tavoitteitani liittymisen yhteydessä huomasin listan kuin vahingossa pitenevän ja pitenevän. Haaveissa kuitenkin olisi...
- Juosta HCR alle 1h 50min.
- Kiinteytyä tasaisesti
- Lisätä lihasmassaa varsinkin pepussa, keskivartalossa ja käsissä.
- Parantaa lihaskuntoa
- Oppia syömään liikunnan kannalta optimaalisesti ja lopettaa "laihdutusmode"

Tein muuten viime viikolla jotain tosi hurjaa. Otin valokuvan itsestäni alusvaatteisillani! Oli muuten typerä olo. Ja vielä typerämpi kun näin tuloksen.Pidän nimittäin itseäni suht hyväkuntoisena ja -vartaloisena jo nyt, mutta kuvan nähdessäni tulin tulokseen että töitä on vielä paaaaljon edessä. Kuvaa en tuu kyllä tänne pistämään, ennen kuin se siirtyy siihen ennen osioon.. Eli ennen kuin on tuloksia saavutettu.