Pt:n tapaamisen jälkeinen vuodatus

Kolmisen viikkoa sitten littyessäni SATS:in jäseneksi, suurimpana syynäni oli ohjauksen tarve. Laihduttamisesta on tullut ominaista ja helppoa. Pikku hiljaa mieleen on useammin noussut pieni pelko siitä, että tämä touhu lähtee vielä lapasista. Tai nyt kun tahtoisi aloittaa treenaamisen, niin jos teen sen ominpäin niin herkästi siinä mennään samalla tavalla satalasissa kuin tässä laihdutusprojektissa on menty. Oon elämässä muutenkin kaikki tai ei mitään ihminen, josta toivoisin nyt pikku hiljaa pääsemään eroon.
Tärskyt aloitettiin sillä, että kerroin lyhyesti laihdutuksesta ja liikuntatottumuksistani, sekä siitä mitä toivon saavuttavani. Niin kuin edellisessä päivitysessä kirjotin, niin toiveita oli ja paljon..

PT kuunteli kiltisti jaa teki lisäkysymyksiä.  Oon pyöritelly näitä kuntojuttuja päässäni niin paljon, et oli äärimmäisen hyvä puhuu niistä jolleki ammattilaiselle joka ei oo kaveri/perhettä. Oon tosi suora puheissani, enkä varsinkaan tälläsessä tilanteessa ymmärrä miks alkaisin asioita kaunistelemaan kun kyse on kuitenkin vaan ja ainoastaan miun hyvinvoinnista. Se et liiottelisin tai vähättelisin jotain asioita, ei hyödytä ketään.
 toki
Miun suhde vartalooni on ollut kai aina jotenkin vähän vinoutunut, uskon että suurimmalla osalla naisista on myös. Yläasteaikaan laihdutin jostain käsittämättömästä syystä, eikä se nyt ihan tervettä touhua ollu sillonkaan. Taisin jossain vaiheessa syödä pelkästään mandariineja tms.. Oon myös aina reagoinu asioihin syömisellä. Joko ruokahalu häviää täysin, tai sitten syön kaikkien muidenkin edestä. Ja toki ton laihdutuksen ja nyt liikkumisen suhteen vartaloon suhtautuu vieläkin ristiriitasemmin.Oon ylpee siitä millasen muutoksen oon itteeni ja elämäntapoihini onnistunu tekemään, mut samalla tiiän sata ja kaks asiaa mitä haluisin muuttaa vielä. Tuleeks tilannetta koskaan, et oisin lopulta tyytyväinen..

Kerroin siis ihan suoraan, ettei miun suhde ruokaan ja liikuntaan aina pysy oikein hanskassa.Ja ilmeisesti PT huomas sen myös sivulauseistakin. Skipattiin siis oikeestaan kaikki muut tavotteet ja päätettiin et miun on järkevintä keskittyä nyt ainakin siihen, et syömisestä tulis rennonpaa ja et saisin alotettua salitreenauksen sellasella järkevällä tavalla. Ja et se pysyis järkevänä. Treenisuunnitelmaa hahmoteltiin niin et kertoja ois 3-4/vkossa. 2salikertaa, toisella alakroppa ja toisella ylä+keskivartalo. Kerran joku spinning/pumppi jaa kerran joku kehonhuoltotunti balancea tai venyttelyä. Pyysin myös, et tehtäs toi kehonhuolto sellaselle saliversiolle myös et pystyn tarvittaessa tekee sen myös itekseni.
Käytiin myös läpi syömistä ennen ja jälkeen treenin. 1,5h ennen treeniä pitäs syödä kunnon ateria ja about samanverran treenin jälkeen. Ja heti treenin jälkeen pitäs juoda palkkarijuoma.

Tän jälkeen käytiin sitten vielä läpi saliohjelmat. Oli muuten mahtia tehdä kun vieressä oli joku kannustamassa.Sanomassa että kyllä jaksat, vaikka itestäs tuntuu ettet muuten yhtään jaksa. Suosittelen.

Ehkä suurin anti tässä oli ihan vaan se, että avasi suunsa ja puhui. Teki hyvää peilata omia tapojansa ja mietteitänsä jollekin ihmiselle joka tietää oikeesti asioista enemmän kuin minä. Teki hyvää sanoo ääneen tavotteensa ja sen et oikeesti pitää tehä töitä sen eteen et syö oikein. Pyrin et söisin terveellisesti, en vaan vähän ja vähäkalorisesti.