Ruokainnostusta

HEI! Oon nyt niin innoissani tehny kokeilevaa terveyskeittiötä tällä viikolla, että pakko jakaa näitä juttuja johonkin! Toisaalta, oon niin lahopää etten kohta muista itsekään mitä mihinkin tuli laitettua, niin kiva kun ne sitten jostain löytyy..
Oon jo aikaisemmin miettinyt, että ois kiva vääntää itse jotain terveellisiä välipaloja joita ois sitten helppo napata mukaan. Kaupan protskupatukat on minulle nykyään lähinnä herkuttelua tai äärimmäistä nälkätilaa varten. Makuuni ne on turhan raskaita ja teollisia+ kalliita. Luulen myös, ettei niiden jatkuva syöminen  vaan voi olla kovin hyväksi. Aluksi suunnittelin proteiinipatukoiden vääntämistä, mutta kotoani löytyy vaan palkkarisekotusta- ei siis pelkkää proteiinijauhetta. Enkä tahdo sitä kotiini ostaa, ainakaan vielä. Päädyin siis tekemään myslipatukoita! Löysin Ainon blogista ohjeen ja viilasin sitä vähän omaan makuuni(kaapin sisältöön) sopivaksi. Määrät on suurinpiirteisiä, ruuanlaittotyylini on "aika" suurpiirteinen.

Myslipatukat
n 5 dl luomu ruishiutaleita
2rkl mustikkapellavansiemenrouhetta (älyhyvää- suosittelen)
n 1,5 dl kookoshiutaleita
n 2dl pähkinämixiä silputtuna
n 1dl taateleita paloiteltuna
2 soseutettua omppua (keitin ja soseutin sauvasekottimella)
1dl maitoa
2 kananmunaa
2 banaania

1. Sekoita kuivat aineet kulhossa keskenään.
3.Lisää joukkoon omenahillo, maito,kananmunat sekä soseutetut banaanit. Sekoita tasaiseksi massaksi.
4. Levitä massa uunipellille ja paista 200asteisessa uunissa n. 25min.
5.Leikkele ja säilö ennen jäähtymistä, niin patukat pysyy pehmeinä ja mehevinä

Tonnehan olisi voinut lisätä vaikka mitä! Tekeminen superhelppoa ja aika nopeeta. Satsista tuli iso, että varmaan pelastaa ens viikonkin työpäivät nälkäkuolemalta. Lopputulos tosi hyvää, täyttävää ja kätevästi mukaan napattavaa patukkaa! Suosittelisin kuitenkin laittamaan ehkä enemmän noita sattumia tonne sekaan. Esim rusinoita,tai kuivattuja viikunoita- mistä nyt kukakin tykkää :)

Tällä viikolla tuli syötyä myös itsetehtyjä sämpylöitä(en tosin käyttänyt siirappia ja osan sämpyläjauhoista korvasin ruisjauhoilla+leseinä käytin ruisleseitä), niistä tehtyjä hamppareita (perusjauhelihapihvi, mutta osa lihasta oli korvattu soijarouheella), porkkanakesäkurpitsaspagettia, sekä tänään kukkakaalisosekeittoa ( sis. kukkakaalia,maitoa ja pikkasen savulihatuorejuustoa- siitä piti tulla kukkakaalimuussia, mutta tein liian löllöä- tuli siis keittoa ;)). Mahtavaa kun tulee aateltua vähän "laatikon ulkopuolelta" näitä idiksiä!

Meillä ei siis työpaikalla ole mitään työpaikkaruokalaa, tällä hetkellä talossa ei ole edes paikkaa josta ruokaa voisi hakea (ruokkis 20min..). Oon muutenkin pyrkinyt välttämään eineksiä, tykkään vaan siitä et tiedän mitä syön. Työvuoroni ajottuu nii, etten oikeestaan päivän aikana syö ns kunnon ruokaa kotona ollenkaan. Vaan aamu- ja iltapalat. Sen takia mietin erityisen tarkkaan töissä syömäni ruuat, koska suurin osa päivän energioista tulee juuri näistä sapuskoista.
Jos en syö töissä kunnolla. Niin napostelen ihan hirveesti kokoajan. Syön oikeesti kaiken mitä löydän ja oon äkänen, sekä turvonnut.Ei hyvä.
Viikko lähenee loppuaan ja ois tarkoitus lähteä mökille perheen kanssa (nenänvalkaisu viikonloppu.. Ollut vähän kostea kesä..), mutta koitan vielä miettiä mitähän sitä ensi viikolla söisi. Onneksi on pinterest ja blogit! Mahtia viikonloppua!

Vanha ystäväni kesäpöhö

Tavattiiin kesäpöhön kanssa taas.. Eihän se toki mikään yllätys ollut, mutta ai että kun turhauttaa! Olin kesälomalla 2vkoa juhannuksesta alkaen ja annoin itselleni luvan höllätä. Katson arkena tarkkaan mitä pistän suuhuni ja liikun vähintään 2h päivässä (reippaat lenkit koirien kanssa), mutta kun loma alkoi etelän reissulla niin arvaahan sen miten siinä käy. Paino ei niinkään reissun aikana noussut, mutta huonot elämäntavat jäi päälle. Asenteeni on monessa asiassa, myös syömisessä:Mielummin överit kuin vajarit. Ja niitä vajareita ei kauheasti ole heinäkuussa näkynyt, övereitä sen sijaan senkin edestä.

Rakastan syömistä. Enkä ole edelleenkään 28vuoden eloni aikana oppinut sitä, ettei ruoka lopu syömällä ja että ähkystä seuraa paha olo. Kerrasta toiseen valitan läheisilleni ähkyn aiheuttamaa oksettavaa oloa.
Arkena pystyn töissä estämään useimmiten ähkyä,sekä napostelua, kieltäytymällä ylimääräisistä herkuista ja pakkaamalla mukaan SOPIVAT eväät. Kotona onnistumisen salaisuus on siinä, ettei kaapistani vain löydy mitään turhan houkuttelevaa. Kun jääkaapissa on rahkaa ja kananmunia, niin silloin tulee syötyä rahkaa ja kananmunia. Aika hyvin pystyn välttämään mieliteot, kun niiden toteutus vaatisi kaupassa käyntiä. Tällä hetkellä toki kaapistani löytyy esim lempparisuklaatani,sekä mm taateleita joita rakastan, mutta hienosti olen niistä pysynyt erossa.

Ongelma ei niinkään ole siis arjessa, mutta.. Viime viikolla mökillä, sisareni oli tehnyt älyttömän hyvää (perus) lihamakaroonilaatikkoa. Söin sitä aivan hirveesti! Löysin vielä karkkeja- joista en oikeestaan edes välitä, mutta söin kaiken mitä eteeni sain. Sama meininki jatkui sunnuntai aamuun.  Ja hyi yök mikä olo kun pääsin kotiin.  Ja hyi yök miten korkealle oli painon lukema noussut. Olen kesän aikana lopettanut painon tarkkailun, eikä siis oikeestaan tietoa miten nopeasti paino on noussut. Mutta eniten ahdistaa vararengas joka on kuin varkain kertynyt ahkerasti treenamani keskivartalon päälle.

Nyt olenkin koittanut ottaa itseäni niskasta kiinni. Olen syönyt tarkkaan harkiten ja terveellisesti, hyvällä ateriarytmillä. Olen käynyt tällä viikolla jopa pitkästä aikaa juoksemassa!! Koirani söi sykemittarini kellon (niiii-iiinpä....) joten juoksemisen suorittaminen on tällä hetkellä vaikeampaa. Toki kun on pari kuukautta juoksematta ja muutenkin harrastaa vain vähän aerobista liikuntaa niiin, ehkä se suorittaminen ja ajan tuijottelu olisikin aika typerää. Juoksu kuitenkin maistui hyvälle pitkästä aikaa! Poissa oli tavoitteellisuus, en edes tiedä kuinka pitkän lenkin tein ja kauan siinä meni. Ainoa mitä kuuntelin oli oma fiilis ja juoksutuntuma. Ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina. Mahtavaa!

Nuorempi veljeni (liikuntaneuvoja ja melkein valmis valmentaja) teki uuden saliohjelman minulle, jota olen nyt tämän viikon päässyt tekemään. Tein edellistä ohjelmaa, jonka siis salini PT teki liittymisen yhteydessä, aivan liian pitkään. Ohjelma kyllä siis oikein hyvä, mutta kyllä siitä into hävisi kun sitä muutaman kuukauden väänsi viikosta toiseen. Nyt on uusi kolmijakoinen ohjelma! Kaksi ensimmäistä päivää olen jo tehnyt kertaalleen läpi, mutta kolmas päivä pääsee tänään testiin! Uuden ohjelman aloittaminen on samalla ärsyttävää ja jännittävää! On kivaa kun pääsee tekemään uusia liikkeitä ja löytämään uusia lihaksia. On myös älyttömän turhauttavaa huomata jälleen kerran, miten vähän sitä lihaskuntoa oikeesti onkaan esim yläkropassa. Turhauttaa myös etsiä sopivia aloituspainoja ja aloittaa kaikki taas jälleen alusta... Veljeni siis päätti minulle liikkeet ja sarjat, mutta kun ei aikatauluihin saatu sopimaan yhteistä salitreeniä niin koitan itse löytää sopivat painot..