Tää painonnousukriisi nousi nimittäin tässä parin viikon aikana ihan hirveelle tasolle. Kuukauden verran on ollu myös sellanen häntämaassa-olo, tästä samaisesta asiasta. Viime viikon käytin siihen et treenasin hulluna- kävin viime viikon aikana varmaan 6eri jumpassa ja siihen salitreenit päälle. Sekä hirvee määrä muuta liikuntaa. Noo kompensoin sitä sillä, että söin myös ihan hirveesti. Terveellisesti tosin, mutta kompensoin kyllä terveellisyyttä sillä määrällä. Tai no- kävin myös mm syömässä hirveet sushiöverit ja vloppuna baarista tietty pitsan ja mäkkisaafkojen kanssa kotiin(kun kävelee baarista kotiin niin saa hienoja ideoita.. niin ja baarissa tuli oltua sekä pe että la). No joka tapauksessa. Viikon päätteksi vaaka näytti ennätyssuuria lukemia ja olo oli jotain ihan järkyttävää. Pahinta ei niinkään ollut se painon nouseminen, vaan se miltä vartalo tuntui- vetämättömältä ja plösöltä. Kaukana oli ne kerrat kun salin pukkarin peilistä pystyi tirhustamaan vatsalihastensa rajat..Itsensä inhoaminen on ehkä pahinta maailmassa.
Epätoivon hetkellä päätin aloittaa maanantaiaamusta älyttömän tiukan dietin. Tarkotus oli sitkutella sillä 4päivää, mutta kahden päivän jälkeen olin niin hiilenä että oli pakko jättää kesken. Ihan kauhee kokemus :D Arvasin toki, et oisin väsynyt kun kalorit on iiihan minimissä, mutta silti. Siinä vaiheessa kun jalat ja koko kroppa kramppasi etunojassa BodyBalance-tunnilla, totesin ettei helvetti. Ei mitään järkeä!
Viimenen kesälomaviikko menossa, aurinko paistaa ja tuntuu ettei jaksa tehdä mitään eikä nähdä ketään- ihan vaan kun on energiat ihan nollissa! Kävin kuitenkin molempina päivinä piiitkillä lenkeillä koirien kanssa ja koitin hyötyliikkua mahd paljon, niin ei ehkä mikään ihme ettei toi minimienergioilla meno tuntunut kauheen hyvälle. Tuntui kuin olisi ollut pikkasen pöhnässä kokoajan- eikä hyvällä tavalla. Ainoa asia mitä pystyi ajattelemaan oli ruoka- tai sen puute. Paino kuitenkin kyllä putosi.. Mutta vatsa ei toiminut, uni oli huonolaatuista ja heräilin- nälkään monta kertaa yön aikana, aamulla olin tosi väsynyt, kaikkien pientenkin asioiden tekeminen oli ääärimmäisen rankkaa.
Paino siis kuitenkin tippui, lähinnä varmasti nesteitä mut hei. Voitko huonommin enää itseäs kohdella, kuin rääkätä itteäs tollasella!?
JA kuinkas sitten kävikään, kun olin antanut itselleni luvan palata ns normaaliin ruokavalioon. Kävin parin kaverin kanssa buffet-lounaalla ja vedin järkyttävät överit.. Söin varmaan mm paketillisen ruisleipää- pientä hiilarivajetta havaittavissa? Et okei, ei tää meininki ihan tervettä ole tän syömisen kanssa näinkään..Mut hei. Näitten övereitten jälkeen kävin juoksemassa 9km lenkin ja tein pitkästä aikaa kunnon salitreenin.
Loppuajatukset tästä ihmiskokeesta..
Painan mielummin muutaman kilon ihannettani enemmän, jos kuitenkin jaksan liikkua. Nukun mielummin kunnon unet, kuin kärvistelen öisin nälän kanssa- kun jääkaappi on kuitenkin täynnä ruokaa.. Syön mielummin hyviä ja terveellisiä ruokia, kuin jotain kummia yhdistelmiä joita ei tee mieli.
Tiedän missä ongelmani on. Syön liian isoja annoksia. En osaa lopettaa ennen kuin olen ähkyssä. Miksi?! Veikkaan, et kyse on jostain psykologisesta henk. koht ongelmasta mitä en tod ala täällä ruotimaan. Mut tän toteaminen sai miut kyllä ymmärtämään niitä 200kg painavia inhmisiä.. Mutta ehkä opin kukistamaan tämän, kun tiedostan asian. Pitää opetella syömään pienempiä annoksia ja tottua syömään säännöllisesti ja sopivasti.
Söin tosi tarkasti aikasemmin, siis alkukesään asti.. Mut jossain vaiheessa löysin netistä ihan mahtavia terveellisiä reseptejä! Ja aloin ajatella, et kun joku asia on terveellistä ja ei sisällä esim ollenkaan lisättyä sokeria tai rasvaa- niin siinä ei olisi kaloreita ollenkaan. En oo koskaan harrastanut kalorienlaskemista, mutta nyt katsoin muutamien perusruokien kalorimääriä ja kyllä niistäkinn ihan hyvin ns polttoainetta saa..
Suhtautumiseni ruokaan on ihan sekopäinen, jopa sairas. Ja olen niin vahvasti tunnesyöjä, kun nainen vain voi olla. Vaikkakin olen todennut sata ja viisi kertaa, että hyvää oloa en saa ruuasta oikeastaan koskaan. Kuitenkin lähes aina urheilun jälkeen oloni lähentelee jotain euforista. JA kun vihdoin ja viimein olen saanut urheilun kunnolla osaksi rutiiniani, niin uskon ja luotan että painon pudotus ja kropan ruotuun saaminen on huomattavasti pienempi juttu kuin kolme(?) vuotta sitten, jolloin pudotettavaa oli se 15kg.
Eli jatketaan urheilua,lisätään aerobista ja kiinnitetään huomiota siihen mitä suuhun laitetaan.. josko se sillä? Niin ja tota alkoholin kanssa läträämistävois vähentää, nyt kun tää kesä alkaa olla ohi. Kun pidän kropastani hyvää huolta, niin kai se sit lopulta näyttääkin hyvälle.
Tästä ollaan aika kaukana tällä hetkellä, mutta töitä töitä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti