Lepoa vaikka väkisin

Kyllä sitä ihmislapsi voi olla tyhmä. Valvoin viime yönä piiitkään, huolimatta siitä et olin ihan kokonaisvaltaisen väsynyt fyysisesti, niin päässä kyllä riitti energiaa. Mietin tulevan viikon urheiluja, syömisiä jaa treenien aikataulutuksia. Toki myös kaikkea mahdollista älyttömyyttä, mutta kuitenkin päässäni pyöri ajatuksia kuin tivolissa. Olin kuitenkin päättänyt viiikkoni parhaaseen mahdolliseen tapaan lemppariohjaajani bodybalancessa, käynyt vielä salin saunassa rentoutumassa. Mutta kun ajatuksena oli vihdoin palkita itsensä unella, niiiiiin pää pisti vastaan. Pikkasen oli havaittavissa ylirasitusta, kroppa vedetty niin äärirajoille jaksamisen puolesta että pää alkaa pistää vastaan. Kovan taistelun kävin mielessä, mutta annoin itselleni luvan siirtää aamun salitreenin työpäivän päätteeksi. Nukuin tuntia tavallista pidempään- joogasin, lenkkeilin tehokkaasti vesisateessa koirien kanssa kunnon tunnin lenkin, punnersin ja söin kunnon aamupalan. Lopputuloksena, että olin töissä vähintään yhtä väsynyt kuin olisin ollut salitreenin jälkeenkin. 

Töiden jälkeen valuin salille, jossa rinta+hauistreeni ei muuten kulkenut yhtään. Salilla oli porukkaa ihan liikaa (ts. ihan normaalisti, mutta kun yleensä käyn aamupäivästä jolloin saan olla lähes yksin) ja sopivia painoja ei tuntunut olevan ollenkaan vapaana. Otti pattiin.. Kävin sitten päivän päätteeksi ostamassa kaupasta taateleita ja pähkinöitä, jotka ovat suuuuurta herkkuani. Söin niitä sopivasti liikaa ja nyt toivon nukkuvani sikeäsi aamuun asti. Niin. Ja päätin, että ehkä olisi ihan hyvä pitää huominen ihan ilman urheilua. Josko pesisin vaikka urheiluvaatteeni ja hoitaisin asioita jotka ovat jääneet treeni-innon varjossa roikkumaan.. Kauhea halu olisi vaikka käydä juoksulenkillä, mutta josko sitä nyt vain uskoisi kroppaansa ja lepäisi. En muuten ymmärrä niitä, jotka "unohtavat" lepopäivänsä. En muuten unohda! Treenaan sen verran öh. tosissani esim salitreenini- että jos lähden liikaa rehkimään niin tunnen sen kyllä nahoissani. Ja vaikka viime viikkoonkin kuului juoksua, salia ja ryhmäliikuntaa, niin siltii huomaan että lepo on nyt se mitä tarvitsen. Muuten hajoo pää. Ja mikä järki olla hyvässä kunnossa fyysisesti, jos oot henkisesti ihan loppu?

Mut toisaalta..jos vaan lopettaisin töissä käymisen, niin jäisi enemmän energiaa treenaamiseen! ;)

NYT sitä unta!