Äsken olikin tullut meidän ylitsempparin Satun uusin päivitys foorumille, mistä sain kovasti kipinää kirjottamiseen ja kelaamaan omia tuntemuksiani tätä proggista kohtaan. Oon maailman huonoin jäsentelemään näitä juttuja sellain järkevästi, et koittakaahan selviytyä lukemisesta kun on tällästä tajunnan virtaa..
Oon älyttömän ylpee siitä miten hienosti oon pysyny ruodussa. Suunniteltuja lipsumisia (laivalla ja viime vlopun sipat) lukuunottamatta, oon pysyny täysin annetussa ruokavaliossa. Enkä oikeastaan oo soveltanut ohjeita sallittuja juttuja lukuunottamatta yhtään. Oon myös yllättynyt siitä miten paljon niin yksinkertasilla muutoksilla ruokavaliossa voi tehdä. Se et syön nykyisin kolmen kerran sijaan viisi kertaa, on pistäny miun ajatusmaailman ruuan suhteen ihan uuteen uskoon. Kun aikasemmin mietin, et mitä en sais syödä mut mitä silti syön kun on siinä vaiheessa jo niin kauhea nälkä, niin nyt mietin et miten mahtavaa voi olla et näin hyvä ruoka on miulle niin hyväksi. Käytin aikaisemmin kauheesti aikaa siihen, et mietin syömisiäni- morkkistelin menneitä ja pyrin miettimään et kuinka pitkälle voin siirtää miun seuraavaa ruokailua ja miten sit "palkitsen" itteni jollain ihanalla herkulla. Nyt melkein aamulla kun herään, niin tiiän tarkalleen miun tulevat syömiset parin tunnin haarukalla.
Oon jo pitkään syönyt terveellisesti, mut en ikinä näin monipuolisesti ja aidosti terveellisesti. Järkeviä, mut täyttäviä annoksia. En oo missään vaiheessa ollut aidosti hirveen nälissäni- paitsi toki ennen jokasta ruokailua. Mut toi 3-4h ruokailujen välillä sopii miulle ihan täydelliesti. Tiiän et kaikella mitä suuhuni pistän, ni on miun kropan kannalta joku tarkotus. Söin aikasemmin ihan liian vähän esim rasvoja tai suolaa. Koska kyllähän kaikki niinn"tietää" et ne on pahaks. Et onko ihme jos ei jaksa tehä oikeesti mitään ja on ihan hirveen äkänen, kun ei oo kropassa mitään ravintoaineita. Syön myös erilaisia vitamiineja niin paljon, et aika monen mummon dosetit kalpenis :) Oon oppinu terveellisestä ruokavaliosta niin paljon, et tuntuu hassulle et vaik kuinka luulin tietäni kaikesta kauheesti, niin todellisuudessa en tienny mitään..Syöminen ei enää rajota miun elämää, eikä aiheuta miulle morkkiksia vaan se antaa miulle sen mitä mie tarviin. Miun suhde ruokaan, tulee tuskin koskaan olee täysin terve mut luulen et se on sitä nyt lähempänä kuin se tulee koskaan olemaan.
Oon ruvennu kyseenalaistaa myös tosi paljon sitä miten ruokakeskeistä tosi moni asia on. Tai lähinnä et miten helposti sitä päätyy syömään jotain herkkua ihan vaan sosiaalisesta paineesta- "ei vaan kehtaa kieltäytyä". Mut miks ei kehtaa? Miks omia ruokailujansa tarvii kellekään mitenkään selitellä? Ja sama toki juomisissa. Keneltä se on pois, jos ite kieltäydyn viinilasista, kun en kuitenkaan kiellä sitä keneltäkään muulta. Miksi miun pitäis juoda edes lasillista viiniä, vaan sen takia et vältyn selittelyltä. JA btw miten julkeesti ihmiset alkaa kyselee tosi henkilökohtasia asioita kun sanot ettet halua juoda alkoholia. Pitääkö kasvisruokailijan joka kerta perustella ihmisille, et miks eivät syö lihaa. Tai tarviiko gluteiinitonta leipää pyytävän alkaa kertoa vatsavaivoistaan, ennen kuin ihmiset sen antavat. Onko se keneltäkään pois jos mie tahon syödä terveellisesti ja hyvin,jotta voisin paremmin?! Kyseenalaistetaanko tupakoitsijan tupakoimista yhtä paljon, kun ihmisen syömistä joka kieltäytyy kahvipöydässä pullasta?
Miun ei muuten oo tarvinnut kertaakaan selitellä herkuttomuuttani töissä, vaikka vaan yks ystäväni töissä tietää tästä BC:stä. Kertoo lähinnä varmaan vaan siitä, et oon aika rajallisesti herkutellu tähänkin asti. Mut kyllä oon muuten todennut et niit herkkuja on meillä ainakin tarjolla niiiiin hirveesti! ei vaan voi perustella sitä herkun ottamista sillä et "otan nyt kun kerrankin on tälläsiä tarjolla".
Kun oisin vaikka tajunnut tehdä sen elämäntaparemonttini silloin taanoin, jonkun ammattilaisen ohjeilla niin oisin selvinny niin paljon vähemmällä. Oon niin paljon tyytyväisempi elämääni nyt kuin sillon,toki sillon laihdutin ja miun vartalo on niiin paljon enemmän miun mieleen jo nyt kuin ees sillon kuin olin hoikimmillani. Treenaaminen suo miulle niiin paljon enemmän, kuin oisin ikinä arvannu. En ois ikinä arvannu miten paljon siitä saa irti.
Oon niin onnellinen et lähin tähän projektiin mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti