Kuinka onnelliseks sitä ihminen tuleekaan, kun saa alottaa aamunsa letuilla! Rakastan miun puuroaamupalaani, mut tänään tein sunnuntain kunniaksi kauralettuja! Ja ai mahoton miten ne on hyviä! Miten joku niin yksinkertainen ja helppo ruoka, voikin olla niin hyvää! Fiksailin yhtä reseptiä mitä käytin edellisellä kerralla, eikä tähän oikeestaan tullut nyt mitään muuta kuin valkuaisia ja kauraleseitä ja -hiutaleita. Paistoin vielä kookosöljyssä. Käytiin eilen ikeassa ja ostin sellasen pienen blinipannun ja sillä tollasten lettujen paistaminen on kaiken lisäks älyttömän helppoa!
Olin perjantaina äitillä yökylässä ja siellä jos missä tulee helposti syötyä ihan vaan syömisen ilosta. Kotona on kuitenkin suht helppoa syödä ohjeiden mukaan, koska ei täällä paljoa ole mitään muutakaan tarjolla :D Mut hyvinhän se onnistu. Äitiä ehkä tosin vähän harmitti, kun ei päässyt niin paljon miuta passaamaan kuin ois tahtonut ;)
Eilen oli aika haipakkaa menoa koko päivä, käytiin kaupoilla ja ruokavälit vähän venähti. Pysyin kuitenkin kovana, enkä hairahtanut ikean herkkuihin. Jossain vaiheessa myös havaitsin et vaikka pää olevinaan kaipas ruokaa, niin todellisuudessa oli vaan kauhee jano. Ostin vesipullon ja heti "nälkä" helpotti. Hienosti tässä oppii kyllä kuuntelee kroppaansa eritavalla kuin ennen. Usein tulee sellanen olo, et vois syödä vielä jotakin. Kuitenkin kun oon vaikka viiskin minuuttia odottanut, niin kummasti sitä huomaa mahan kuitenkin olevan ihan sopivasti täynnä. Menin jossain vaiheessa ruokailuissani siihen pisteeseen, et söin poikkeuksetta itteni aina siihen ähkyyn asti kun se oli ainoo tunne minkä kroppa oikeesti tunnisti. Kuvittelin et se tois miulle hyvän olon. Vaik loppuen lopuks miul oli aina tosi huono olo- ylläripylläri kun maha on tungettu turvoksiin.
Olin myös superonnellinen, et sain tänään nukuttua yli kymmeneen! ihanaa! Toki se tarkottaa sitä, et oon nyt vähän kokoajan syömässä jotain- kun jää aika lyhyeks tää hereillä olo aika. Kohta saakin siis jo lounasta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti