Pikkuitkut salin lattialla sunnuntain ratoksi

Noni. Tänään itkastiin sitten muutama suolainen kyynel pumpin päätteeksi.. Olin kyl sen verran hikinen, ettei sitä varmaan kukaan muu tajunnut et oliko kyse kyynelistä vai hiestä.. Mut kyyneliä ne oli.. ja ihan vaan väsymyksestä ja ehkä vähän myös ylpeydestä. Oli nimittäin niin hiton vaikee treeni, ettei oo hetkeen ollu. No okei, tulin salille suoraan siskontytön synttäreiltä- joissa olin hillittömästi herkutellut ja täydellä mahalla treenaaminen nyt vaan ei oo kovin herkkua. Mut siis esim kyykyt- mitkä on miun lemppareita, niin melkein piti jättää lysti kesken kun SELKÄ kipeyty niin hitosti. Meinas tulla itku jo siinä vaiheessa. Varmaan siis tein kyykyt jotenkin kummassa asennossa huomaamattani, kuormittaen selkääni enemmän kuin aikasemmin- johtuen siitä et jalat on aika jumissa. Ja ei niinkään se et ne on jumissa, vaan et ne on eilisten epämukavuusaluetreenien takia niin eritavalla kipeet kuin varmaan koskaan aikasemmin. Muutenkin tunti oli tosi tuskanen ja siinä vaiheessa kun tää biisi(joka on siis ihan miun lemppari biisi, lemppariartistilta) alko soimaan loppuvenyttelyn merkiks- niin makasin vaa hetken siellä omassa hikilätäkössäni ja tirautin muutaman kyyneleen. Olin niiin kokonaisvaltaisen uupunut ja samalla ylpee itestäni et taistelin sinne loppuvenyttelyyn asti, kovinkaan paljoa löysäilemättä.

On se kumma et pitää vetää ittensä totaalipiippuun ennen kuin tajuaa levätä.. Tosi moni läheinen on käskeny löysäämään ja lepäämään, mut miten mahdotonta se onkaan kun kaikki on niin kivaa!! Miun  elämässäni ei täl hetkellä mikään asia tuo miulle niiin suurta onnistumisen tunnetta ja ylpeyttä, ku urheilu. Nautin urheilusta, itteni ylittämisestä ja tulosten saavuttamisesta niin paljon, et sitä on mahotonta ees selittää kellekää toiselle. Se jotenkin turhauttaa ihan hirveesti välillä.. Voisin kuvitella et tuntuu samalle kuin vaikka jostain tosi vahvassa uskossa elävältä ihmiseltä, joista tuntuu hassulle et muut ei toimi/ajattele samalla tavalla. Sit kuitenki ku urheilu ja kaikki tää muu, on täl hetkellä elämäs niiiin läsnä, ettei paljo muuta mieles pyörikää, ni vähä ärsyttää myös olla puhumatta koko asiasta.

Tulipas tästä sekasotku.. Huomaa myös tästä ajatuksenkulustani, et lepo tulee tarpeeseen. Ei nimittäin oikein paketti kestä enää kasassa..Mut huomenna levätään. Totaaliurheiluttomuus ja josko näkisin vaikka rakasta ystävääni. (missään kirjotuksessa ei varmaan oo ollu niin paljon kirjotusvirheitä ku tässä..)
Kaveri postas just tän seuraavan pätkän naamakirjaan ja pakkohan tää on jakaa.. Eikös tässä kiteydy se sama viesti kun tos miun lempparibiisissä. Yritä vaan, kaikelle on tarkotuksensa ja merkityksensä.

Jotka tulevat suorinta tietä,

saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka ovat kolunneet kaikki polut,

tulevat säihkyvin silmin,

polvet ruvella, outoja hedelmiä

hauraassa säkissään.

Niin se on, niin se on,

että eksymättä et löydä perille.

Tommy Tabermann